Tässä kodissa suurimmat sisustusratkaisut tehdään tosiseikat tunnustaen, mutta suurella tunteella. Mottona on, että elämä ja patina saavat näkyä, eikä turhasta nipoteta.
Viisitoista vuotta sitten jätimme pääkaupungin asfalttiviidakon taaksemme ja muutimme maaseudun rauhaan. Päätimme toteuttaa unelmamme puutalosta puutarhatontilla ja puhtaan luonnon keskellä. Sieltä voisimme sitten singahtaa tuulettumaan urbaaniin sykkeeseen aina tarvittaessa.
Halusimme yhdistää uudessa kodissamme aiemmin kokemaamme ja näkemäämme. Olimme napanneet omaan tyyliimme vaikutteita vuosien varrella ulkomaille ja eri kulttuureihin suuntautuneilta työ- ja lomamatkoilta. Meihin vetosi etenkin andalusialainen elämänmakuinen tyyli, Yhdysvaltojen itärannikon puutaloarkkitehtuuri, tanskalaisten taito yhdistää uutta, vanhaa sekä tuunattua, ja onpa mukana myös ripaus rouheaa ranskalaista maaseutuakin.
Toiveissamme oli rakennuttaa koti, joka hellii kaikkia aistejamme. Vaikka budjetti raamitti tiukasti valintojamme, oli asioita, joista emme halunneet missään nimessä tinkiä. Yksi niistä oli lattia, sillä se yhtenä näkyvimpänä ja kiinteänä elementtinä määrittää pitkälti koko kodin ilmeen. Sen piti olla ehdottomasti tummahko lankkulattia. Suljimme korvamme kaikilta muilta vaihtoehdoilta, vaikka myyjä yritti vakuutella muiden materiaalien käytännöllisyyttä koiratalouksissa. Mutta eiväthän ne muut materiaalit ikääntyisi kauniisti tai kuluisi pehmeiksi villasukkien hioessa niihin patinaa! Jos tuohon aikaan olisi valmistajien valikoimasta löytynyt valmiiksi hiekanpieksämiä lankkuja, olisimme valinneet varmasti ne. Mutta nyt luotimme, että kyllä huoleton elämäntyylimme kuluttaa ne ajan kanssa juuri sopivan näköisiksi. Halusimme lankkulattian koko kotiin, myös keittiöön. Annoimme periksi ainoastaan kuraeteisen, kosteiden tilojen ja kodinhoitohuoneen kohdalla, jotka laatoitettiin.
Rakentajamme esitteli meille Timberwisen konjakinruskeaksi öljyvahatun, siperianlehtikuusesta valmistetun lankkuparketin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ulkonäön ohella valintaamme vahvistivat sen kotimaisuus ja ekologinen valmistustapa – ei huoneilmaan erittyviä haitallisia liimayhdisteitä. Allergisina tiesimme, mitä kemikaaleja haihduttavat pintamateriaalit voivat aiheuttaa, lisäksi lattialla peuhasi metsästysviettisiä mäyräkoiria, eikä niiden hajuaistia haluttu ehdoin tahdoin tukkia.
Talo valmistui. Asetuimme asumaan ja käytimme unelmakotiamme rempsein ottein runsaat kymmenen vuotta. Koiramääräkin nelinkertaistui kahdesta kahdeksaan. Saapastelimme suoraan pihalta sisään kengät jalassa, kivituhkaa kantautui kotiin ja hiersi lattiaa juuttimattojen alla, koirat juoksivat ralliuria ja kynnet rapsuttelivat pintaa rikki. Lattian hoitona oli lähinnä imurointi ja pesu, vahapurkkia ei lattialle näytetty sen ensimmäisen vuosikymmenen aikana kertaakaan. Lattia kului juuri sellaiseksi kuin olimme toivoneetkin, toisissa kohtaa ehkä jopa hieman liikaakin. Kun keittiö alkoi näyttämään liian nuhjaantuneelta, päätimme ryhtyä remontoimaan kotia pala kerrallaan. Samaan aikaan oli järkevä uudistaa myös lattia, sillä mieltymyksemme ja sisustustyylimme olivat kehittyneet vuosien saatossa astetta keveämpään suuntaan. Rajasimme remontin ensimmäisen vaiheen keittiö-olohuone-eteinen akselille, jotta pystyisimme elämään sen keskellä koirinemme. Lattian konehionta ja vaalennuskäsittely Osmo Color-öljyvahalla tekivät ihmeitä. Lopputuloksesta tuli raikas, valoisa ja sopivalla tavalla nuorekkaan moderni. Valitsemamme uusi väri oli kuultava valkoinen, emme halunneet peittää puunsyitä tai elämisen jälkiä parketissa liikaa. Suurimmat uurteet tasoittuivat hionnalla ja paikkauksella, loput jäivät todisteeksi eletystä elämästä.
Nyt lattian värin vaihduttua vaaleaksi ryhdistäydyimme myös sen huollossa, sillä lika näkyy tietenkin siinä paremmin kuin edeltäjässään. Kaksi vuotta sitten tehtyä muutosta on vastikään vahvistettu uudella vahakerroksella, seuraavana remonttivuorossa ovat loput huoneet ja niiden vielä tummat lattiat.
Talostamme on muodostunut vuosien varrella paitsi lämminhenkinen koti meille asujille, myös mutkaton kokoontumispaikka ystävillemme. Tässä talossa nauru raikuu ja iltaa istutaan harva se viikonloppu pitkän kaavan mukaan. Tunteella sisustetussa kodissamme elämä saa näkyä ja siksi se onkin aina omistajiensa näköinen: sopivalla tavalla pikkuisen boheemi.
Teksti: Jutta Rissanen